Pelaajaraportti IV jaksosta

2.4.2006

Tyttöjen ryhmän toiminnasta lukuvuoden 4. jaksolla kertoo Mirja Tuuren laatima ansiokas raportti.

4. jakson raportti/Mirja Tuure 

Neljäs jakso oli monella tapaa erikoinen. Sekä vanhojen tanssit että ylioppilaskirjoitukset varastivat salivuorojamme, joten punttia piisasi yllin kyllin. Toisinaan hypimme loikkia, aitoja tms. uimahallin trooppisella ylätasanteella, toisinaan kaikki yritimme mahtua  audiksen pikkusaliin. Onneksi tämän kaiken sekaan mahtui myös isossa palloiluhallissa vietettyjä treenejä, joissa oli välillä erilaisia pelejä (vanhukset vastaan vauvat) ja välillä ns. tavallisia harjoitteita. Myös kuntopallot lentelivät useaan otteeseen. Puntilla teimme vuorotellen kahta eri ohjelmaa. Hypyt puntin jälkeen toimivat oivina palauttajina, ainakin allekirjoittaja antaa pisteet loikille. Puntteja nostelimme muutamaan otteeseen Hessun toimiessa oppaana yksin, kun Lantto reissaili ympäri Eurooppaa naisten maajoukkuetehtävissä. Salitreenien ohjelma oli melko suppea johtuen edellä mainituista syistä. Mitään isoja uudistuksia ei sillä puolella ollut, homma toimi, tai oli toimimatta, vanhojen periaatteiden mukaan. Toisinaan kaikki sujui kuin unelma, toisinaan (itseni mukaan lukien) oli havaittavissa väsymystä, keskittymisvaikeuksia, turhautumista yms. mutta kaikilla on joskus huonotkin päivänsä. Jakson aikana oli meneillään ratkaisupelejä seurajoukkueissa, joten peli- ja harjoitustahti oli tiivis. Osalla porukasta vierähti helposti lähes kuukausi ilman lepopäivää. Onneksi väliin sattui hiihtoloma jolloin ehdimme hieman hengähtää…ja tietysti myös hiihtää. 

Joukkomme sai vahvistuksen kun Tuomolan Marika liittyi porukkaamme.Tähän ryhmään sopeutuminen voi heikommalla kestää aikansa, mutta Marikalle se ei ole tuottanut ongelmia. Jutut nimittäin tässä tiimissä ovat sitä luokkaa, että ilman huumoria ja kärsivällisyyttä ei tule selviämään. ;) 
Vammatilanne näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin koskaan aiemmin: kaikki pystyvät osallistumaan treeneihin! Tämä ei kuulosta kovinkaan hurraamisenarvoiselta asialta, mutta välillä on näyttänyt todella pahalta kun vain muutama tyttö on pystynyt treenaamaan täysillä. Toki talveen kuuluu myös perusflunssat, joita oikeastaan jokainen poti vuorollaan. Paranemaan päin oleva vammatilanne näyttää tältä: Sara keskittyy toistaiseksi libero-hommiin olkapäätä kuntouttaessaan, Jogen sormi alkaa kestämään pelaamisen (lisäksi selkäjalkapääniskajne. eivät estä treenausta tällä hetkellä), Helin fyssarikäynnit ovat kuntouttaneet selän ja olkapään suht koht mallilleen  ja Lissun ranne alkaa toipua rasitusvammasta. Muiden vammat ovat olleet lievempiä, (lue: kirjoittaja ei voi muistaa kaikkea) joten jätetään ne sikseen. Jakson lopussa, koeviikolla, 27.-29.3. teimme seikkailun Pieksämäelle.Siellä järjestettiin aluevalmennuskeskusten välinen turnaus. Matkaan lähdimme maanantai iltana vuokra-pakulla sekä Hessun Kia:lla. Tunnelmista Kia:ssa en osaa sanoa, mutta Lanton ajamassa pakussa taittui matka erittäin lupsakasti, juttujen yltyessä ja pelikorttien lennellessä. Yksi matkankohokohta oli pysähdys Mikkelin Mäkissä ja kaupassa. Urheilijathan eivät käy Mäkissä, mutta huippu-urheilijat vierailevat siellä pelireissuillaan. Saavuimme perille majoitukseen noin klo 21.00. Asuimme melko ahtaissa soluissa. Nopeat nukkuivat sängyillä, hitaat patjoilla. Tämä periaate toimi valitettavan usein myös puhuttaessa ruoasta… Tiistaina käytiin itse turnaus. Meneillään kun oli koeviikko, niin viisi peluriamme teki kokeensa kukonlaulun aikaan Hessun tiukassa valvonnassa. Kun viimeisenkin piina oli ohi, lähdimme pelipaikalle. Joku muu osaa ehkä analysoida pelit paremmin, joten voin itse keskittyä enemmän taustoihin. Peleistä sen verran, että sijoituimme toiseksi yhdellä tappiolla, tasapelillä sekä voitolla. Peli kulki välillä, välillä ei. Liekö pitkä kausi painanut alitajunnassa, mutta ainakin itselläni pelaaminen oli aika puurtamista. Sara, jonka jellonan harja liehui komeasti liberon tontilla, palkittiin parhaana, ja Lissu ” Kapteeni Kelju K kukkerpalli Kojootti” tsemppasi meitä tsempparipalkinnon arvoisesti. Illalla saimme mikroruokaa ja pääsimme kuin pääsimmekin saunaan. ”Nää on niitä hienoja hetkiä elämässä…”Monen iltaan mahtui vain O.C. sekä kouluhommat, mutta ehtivät eräät vaihteeksi takoa korttiakin pöytään erinäisin panoksin. Mainittavan arvoinen yksityiskohta illassa oli myös Jogen ja Lissun lukusessiot. Tuskin kukaan välttyi kuulemasta katkelmia Täällä Pohjantähden alla –teoksesta, kun nämä sankarit lukivat sitä ääneen. Varsinkin nuotinvierestä lauletut ”ei tietoa sävelestä” –katkelmat keskeyttivät jopa ratkaisuvaiheessa olevan kasino-pelin. Päivä oli rankka, joten kaikki (lopulta myös 100 sivua Jogea ja Lissua jäljessä Täällä Pohjantähden alla –kirjasta ollut Kisu) väsähtivät, ja ennen puolta yötä kämpissämme oli melko hiljaista. Keskiviikkona ohjelmassa oli treenit Antti Paanasen, Reino Kososen sekä Juha Lanton johdolla. Huolimatta jaloissa painaneesta turnauksesta, harjoitukset sujuivat suht hyvin. Sisältö oli lähinnä puolustusta ja yleispelaajan passin hiomista. Nautimme lounaan läheisellä koululla, kana oli oikein maittavaa, mutta ruoka loppui kesken ja ainakin nälkäinen Heli-parka joutui odottelemaan tovin. Lopulta pääsimme kotimatkalle. Tunnelma pakussa oli kuuma ja ahdas, hiki virtasi samaan tahtiin kun jutut huononivat ja korttipelit saivat uusia häviäjiä. Stoppipaikka oli tällä kertaa Kuortin ABC, josta monelle tarttui makeaa matkaan. Tosin Heidi ei hevillä niellyt pettymystään kun Mäkki jäi takavasemmalle. Lopulta, ainakin hiuksiaan melko tiheään tahtiin harovan ja ilman kuulosuojaimia ajavan Lanton onneksi, pääsimme takaisin cityyn, kukin omaansa.  Reissu oli mukava, yhteishenki porukassa parasta A-luokkaa! Neljäs, rankka jakso on siis ohi. Paljon ehti tapahtua ja tulee tapahtumaan jatkossakin. Kiitos tästä kaikille, nähdään taas huomenna!

Turre



Lisätietoja: /ajankohtaista/joukkuepalsta/