Länsi-Uudenmaan leirillä 112 osallistujaa

Neljän lentopalloseuran hyvällä yhteistyöllä toteutettu Länsi-Uudenmaan leiri F-D-ikäisille lapsille tarjosi elämyksiä, onnistumisia ja hyvää mieltä.

Vihdin Lentopallo-90 isännöimän lentopalloleirin muut toteuttajatahot olivat Hausjärven Hurrikaanit, Hongiston Tarmo ja Vantaan Lentopallo. Neljästä lentopalloseurasta kasattiin 112 osallistujaa, joista noin 80 osallistujaa oli pelaajia ja loput valmentajia ja pelaajien vanhimpia. Leirin kohderyhmäksi valikoitui tytöt, mutta oli mukana lähes kymmenen poikaakin.

Innostaminen, onnistuminen ja kannustaminen

Leiri rakentui taidon ja ketteryyden ympärille, jotka toteutettiin pallotempuin ja ketteryysradalla. Perehdyimme myös hihalyönnin saloihin eri kehittelyineen. Tavoitteita oli useita "linjoja", joita en tässä artikkelissa syvemmin käy läpi, joista tärkein oli ehdottomasti lasten innostaminen, kannustaminen ja onnistumisen ilo. Kasvojen ilmeistä, punasta ja hiestä päätellen voidaan sanoa onnistuneemme.

Oli toinenkin merkittävä tavoite

Ajatuksena leirin ojelmaa rakentaessa oli nostaa esiin ajatus siitä, että jo pienestä pitäen me voimme vaikuttaa lajitekniikan kehittymiseen. Tämä toteutuu, kunhan vaan huomioimme toiminnassamme jo alusta pitäen lajitekniikoiden ydinkohdat esimerkiksi pallon heitoissa ja kiinniotoissa. Näin toimiessamme ainakin osin ehkäisemme tilannetta, jossa joudumme ensin opettamaan virheelliset suoritukset pois ja sitten "asettamaan" uudet tilalle.

Vaihtelua toi ulkorasti

Mielenkiintoisimpana ja ehkä hauskimpanakin kokemuksena varmasti monelle oli läheisellä pururadalla toteutetut harjoitteet - paistoihan aurinko täydeltä taivaalta. Pururadalla toteutettiin loikka- ja hyppyharjoitukset (aidat), keppijumppa, kävyn/kiven heitot sekä iskulyönnin askelharjoitteet.

Punaiset posket, naurava suu - lentopallo, mikäs muu!

Lasten toiminta oli hienoa katseltavaa - kuten myös valmentajien heittäytymistä tehtäväänsä. Valmentajien ohjeita kuunneltiin tarkoin ja toteutus oli todella hienoa katseltavaa - vanneradat ja kuperkeikat suoritettiin kieli kähes keskellä suuta. Punaisia poskia ja hymyileviä kasvoja näkyi niin lapsilla kuin valmentajilla/vanhemmillakin.

Päivän ja harjoitteiden aikana päästiin todistamaan monia oivalluksia, jotka toivat lasten ja valmentajien kasvoille unohtumattoman ilmeen - se kertoi onnistumisen ilosta. Tällaisten tapahtumien, lasten antautumisen ja tekemisen vuoksi muistuu mieleen, miksi valmennusta ja ohjausta on niin hauska tehdä.

Suurkiitokset vielä kaikille pää- ja sivuosan esittäjille (lapsille ja valmentajille, sekä lasten vanhemmille, jotka olivat paikalla), jotka tekivät leiristä hienon tapahtuman. Erityiskiitokset menevät ViLePa:lle hyvästä isännöinnistä ja ruuasta.

Tavataan Powerissa!